Tunnelmia illasta
Hyvin nukutun yön jälkeen (5 tuntia 😂) kiitollisuus upeasta eilisestä illasta saa miehen onnesta sekaisin. Aamulla herättyäni päässäni vilisee kaikkien teidän kasvot, muistot hienoista hetkistä kanssanne, eiliset sanat ja kohtaamisemme. Merkitsette minulle hyvin paljon! …….
Alastomana ja riisuttuna miesten saunaillassa
Eilen sain viettää ikimuistoisen hetken yli viidenkymmenen miehen kanssa Siikaniemen kurssikeskuksessa. Olin kutsunut minut vuosikymmenten ajoilta tunteneita miehiä kanssani saunomaan, syömään, jutustelemaan ja viettämään merkityksellisiä hetkiä seurojen merkeissä. Aloitimme Etkot rantasaunan nuotiopaikalla pirteässä pakkaskelissä. Nuotiotuli lämmitti mukavasti. Savua ja savun tuoksua. Lohi-röstiperuna-herkkusieni-sipuli-ruisleiä-pippurijuustonyytit paistuivat foliossa nuotion ritilällä. Leppoisaa jutustelua, tapaamisia vuosien jälkeen, kuulumisten kuulemista, toistemme katselemista, naurun römähdyksiä, herkullisen ruuan tuoksuja ja makuja, yhteyttä, iloa ja lepoa.
Jännitin tapaamista. Jaksanko? Osaanko? Riitänkö? Toissa yönä alkanut flimmeri vaivasi. En ollut nukkunut hyvin. Rytmihäiriö ei antanut taaskaan nukkua. Sydän käy yhä kierroksilla, pamppailee ja muljahtelee oudosti. Aamupäivän istuin hieman huolestuneena kotini ruokapöydän äärellä. Miten selviän? Istuminen helpotti oloani. Puolen päivän jälkeen lähdin kauppaan hankkimaan tarvikkeita miesten tapaamista varten. Autoa ajellessa mietin, miten tärkeää miesten kohtaaminen on minulle. Olen tuntenut osan miehistä yli 40 vuoden ajalta ja osan lyhyempää. Monia en ollut nähnyt aikoihin.
Jatkoimme siitä, mihin olimme jääneet, kun viimeksi olimme tavanneet. Sellaista ystävyys on. Tunnemme toisemme. Yhdessä eletyt ja jaetut hetket, kokemukset ja muistot, naurut ja kyyneleet, seikkailut ja retket, välittäminen ja tuki, kuunteleminen ja vierellä oleminen, voitot ja tappiot ovat yhteyden ja ystävyyden syviä juuria. Ne ovat juurevasti maassa, jossa elämme, elämässämme. Ilman juuria meitä ei olisi. Juuriemme avulla olemme elossa. Juuriemme välityksellä olemme sitä, mitä olemme. Olemme saaneet kaiken juurikin juuriltamme. Juurien avulla olemme, kasvamme, pysymme ja kestämme.
Minua kosketti miesten avulias, välittävä, rakastava, hoitava, kannatteleva, rohkaiseva ja lempeä yhteys, läsnäolo ja levollisuus kaikessa, mitä teimme. Nuotiotulilla, rantasaunan takkahuoneessa, saunassa, aulassa ja ruokasalissa oli turvallista ja leppoisaa olla. Kirkkosalissa vietetyissä hetkissä saimme kuulla koskettavia ja rohkaisevia puheenvuoroja, tervehdyksiä ja lauluja. Henkilökohtaisissa keskusteluhetkissä koin huolehtivaa rakkautta ja rohkaisua. Olen arvostettu. Olen hyväksytty. Olen rakastettu – sellaisena kuin olen, Jarina, omana itsenäni, tämän näköisenä, oloisena ja tuntuisena. Minut on turvallisesti ja lujasti ympäröity veljellisellä välittämisellä, hyvyydellä ja rakkaudella. Illan päätteeksi miehet kokoontuivat ympärilleni, rukoilivat puolestani ja siunasivat minut. Saan sairastaa Jumalan ja näiden mahtavien, upeiden ja minulle rakkaiden miesten sylissä ja huolenpidossa. Minua kannetellaan. En ole yksin. Kaveria ei jätetä.
Kiitollisuus upeasta eilisestä illasta on saanut sydämeni iloitsemaan. Päässäni vilisee eiliset tapahtumat, tapaamieni miesten kasvot, sanat ja kohtaamisemme. Halusin järjestää tapaamisen, jotta pääsen sanomaan vielä kerran ”kiitos”, ”merkitsette minulle paljon”, ”olette minulle tärkeitä”, ”rakastan teitä” ja ”tarvitsen tukeanne”. Paikalle saapuneet miehet ovat ystäviäni eri vuosikymmenten ajoilta; hengellisiä isiä, paimeneita, mentoreita, sparraajia, veljiä, ystäviä, pelikavereita, tsemppaajia, kannustajia, hulluttelijoita, hassuttelijoita, nauruterapeutteja, seikkailijoita, matkakumppaneita, vertaistovereita, opiskelukavereita, sielunhoitajia, auttajia, vierellä kulkijoita, työtovereita, esikuvia, seuraajia, taistelutovereita, kavereita, “Jumalan hulluja”, entisiä paimennettavia nuoria ja kerrassaan upeita miehiä.
Eilinen miesten saunailta jää mieleeni pysyvästi, toivottavasti ei viimeiseksi. Iloitsen näistä miehistä. Olen ylpeä heistä. Heidän kanssanne olen saanut elää upean, ihanan, antoisan ja merkityksellisen elämän. Ilman heitä en olisi minä! Elämämme rakentuu, kasvaa ja kehittyy suhteista käsin ja suhteissa. Olen saanut Jumalalta ja näiltä miehiltä niin paljon. Kiitos, kun olette. Kiitos kun rakastatte ja välitätte.
Rakastan teitä.
Illan aikana saimme kuulla Jari Kekäleen minulle sanoittaman ja Pekka Salmen säveltämän koskettavan laulun “Kelopuu” ja katsella ottamiani luontokuvia Pallastunturilta, Hietajärveltä, Riisitunturilta, Lapiosalmelta, nuotiotulilta ja kelopuista.
Jari “Jarse” Koskinen
–
KELOPUU
”Riisuttu ja alaston tuo maahan painautuu. Käppyröitä käsinä, halkeamat silmissä.
Se hiljaa harmaantuu tuo pystyyn kuollut puu.
Riisuttu ja alaston sen sydän paljastuu. Katseessansa kunnia eletyistä vuosista.
Niin hiljaa harmaantuu tuo pystyyn kuollut puu.
Vaan arvoansa kantaa se ja kertoo siitä minulle, kun tulen kelon rungolle taas iltaa istumaan.
Niin arvoansa kantaa se ja hehkuu sitä kaikille. Saat kutsun kelon rungolle siks iltaa istumaan.
Riisuttu ja alaston taas tässä palautuu. Pinnaltansa karhea elämisen arvista.
Myös hiljaa hapertuu kuin kelottunut puu.
Riisuttu ja alaston tää sydän avartuu. Katseessa on iloa eletyistä vuosista.
Ne hiljaa kirkastuu kuin kelottunut puu.
Nyt arvoansa kantaa se ja näyttää sitä kaikille. Sait kutsun kelon rungolle. Siks iltaa istumaan.
Nyt lahjoihinsa uskoo se ja jakaa niitä toisille. Sait kutsun kelon rungolle siks iltaa istumaan.”
Sanat: Jari Kekäle
