28
lokakuu
2024

Maanantain 28.10. Launeen miesteniltaan saapui vieraaksi Kärkölän kappalainen Heikki Maakorpi. Maakorpi aloitti Kärkölän kappalaisena viime vuoden puolella. Hän tuli tähän tehtävään Peräseinäjoen kappalaisen virasta.

Vaikka nykyisin papiksi tullaan hyvin erilaisia polkuja ja moni on ammatinvaihtaja, voidaan sanoa, että Heikin tie papiksi ei ole ollut tavanomainen. Hän on avoimesti kertonut vaikeasta nuoruudestaan ja alkoholismistaan mm. Kirkonseutu-lehdessä (12.1.2024). Oman henkilöhistoriansa pohjalta Heikki Maakorpi on tutkinut pro gradu -työssään suomalaista syyllisyyttä ja häpeää. Hän toteaakin, että menneisyys ei määritä nykyisyyttä, jos menneestä pystyy päästämään irti.

Miehiä oli tullut Launeen kirkolle miesteniltaan komisenkymmentä miestä. Eikä tulleet turhaan.

Heikki Maakorpi kertoi nuoruuden ajan elämän vaiheistaan ja siitä matkasta, jota voi hyvinkin sanoa korpipoluksi.

Heikki Maakorpi avasi kokemuksiaan ainutlaatuisen lempeällä tavalla, jotta kuulijat rohkaistuisivat, kuten puheenvuoron aluksi veisatun virren 509 – sanat meitä jokaista opastaa.

Launeen miestenillan vierailijan puheenvuoron opetus oli monipuolinen. Siinä käsiteltiin mm. häpeää ja syyllisyyttä, jotka ovat eri asioita. Häpeä kehittyy jo siitä, kun vauva pyytää vanhimman syliin kädet ojennettuna, mutta vanhin menee ohi huomioimatta pyyntöä. Syylisyys on teko, jota tulee katua, pyytää anteeksi ja tehdä asian suhteen parannus. Jokseenkin tällaista olin kuulevinani luennon sanomasta.

Omien kokemuksien, tiedon ja ”sydän äänien” tunnistamisen avulla voi auttaa uudelle tielle, lempeällä ja ymmärrettävällä tavalla.

Mieleen ja muistiin jäi ainakin lause, ”kun suu aukee, niin elämä alkaa”.