9.1.2023 oli Launeen miestenilta, joka oli kevätkauden 2023 ensimmäinen Launeen miesten kokoontuminen.
Launeen miesteniltaan kokoontui miehiä klo 18 mennessä lähelle 40 henkeä. Kahviryhmän vastuunkantajat olivat paikalla jo tuntia ennen muita. Upeaa toimintaa, miehet valmistelevat tarjottavat ja kattavat kahvipöydän. Virsikirjat on valmiina, kullekin omalla paikallaan ja ojennuksessa. Illan isäntänä oli tällä kertaa Esa Hietaniva, isäntävuorot ovat jaettu 4 miehen kesken, kukin vuorollaan. Tämän illan alkuhartauden sanoiksi Esa oli valinnut rakkauden ja anteeksi annon teemasta. (Teksti on tuossa sivun lopussa, kannattaa miettien lukea se).
Tässä miestenillassa saimme kuulla apostoli Paavalin teologian erityistuntijaa eläkeläis-kirkkoherra Pentti Keisasta. Oli ilo kuunnella ja oppia, kun luennoitsija syvensi ja avasi sitä, millaisissa tilanteissa apostoli Paavali opetti kirjeillään aikansa seurakuntalaisia.
Pentti Keisanen luennon aluksi kertoi omasta urheilutaustastaan, tiesi varmaankin, että illan isäntä on urheilumaailman ns. “tietosanakirja” ja ottaa mielellään vastaan uuttakin tietoa siitä. Pentti sanoi omasta kilpailuurastaan jotain tähän tapaan: “Kilpailin Pentti Nikulan kanssa, Pentti Nikula ja minä olimme seiväshypyn kilpailijoita. Kun Nikula hyppäsi ME:n 494 niin minä koitin päästä 294 ja pääsinkin, kun Nikula pääsi 510 niin minä harjoittelin ja lopulta pääsin 310. Nikula siis kiritti minua suorituksiini tietämättään. Pentti Keisanen jatkoi muisteluaan: “Tämä tuli mieleeni juuri nyt, kun näen tässä yllättäen tutun ystävän, Auliksen. Olin hänen luonaan syntymäpäivä juhlissa, samoissa juhlissa oli isona yllätyksenä Pentti Nikula, sain hänen kanssaan olla yhteisessä valokuvassa, jonka Aulis otti siinä juhlapäivänä. Hieno muistokuva on edelleen tallella. Kiitos Aulis vielä siitä kuvasta.”
Pentti Keisanen aloitti luennon Paavalista. Hän kertoi 4- osaisesta luentosarjastaan, jonka hän oli pitänyt Paavali-aiheesta syksyn aikana. Tämä luento on kokoelma näistä kaikista. Tämän illan luento oli selkeä ja analyyttinen pohdita, jota tässä avattiin myös kauniilla tavalla. Sanoisin, että se oli yliopistotasoinen luento. Paavalin opetukset, siis ne kirjoitukset, jotka ovat Raamatussa Paavalin kirjeinä, niiden perusteella luennoitsija on päätynyt kahteen teoloogiseen opetukseen, 1. “uskon vanhurskaus”, 2. “ristin teologia”. 1. uskon vanhurskaus tuli Paavalin opetuksen kautta, kun hän joutui vastaamaan Galatian seurakunnan haasteisiin. 2. ristin teologia ilmeni Paavalin opetuksessa kun hän kehoitti oman aikansa seurakuntalaisia katsomaan Kristusta. Tämä ristin teologia ilmenee ehkä selvimmin Kolossalaisille osoitetussa kirjeessä. Tässäkin alkuseurakunnassa oli noussut “super-julistajia”, jotka osoitti inhimillisesti niin tuttuja väittämiä, toteuttamalla oman uskonnon harjoittamista, pois Jeesuksen ristin sanomasta. Apostoli Paavali eli ajassa, sillä hetkellä ja aikoina esiin tulevien haasteiden kanssa. Hän joutui vastaamaan ja ojentamaan seurakunnissa ilmenneisiin ajan virtauksiin ja henkiin, hän ei lähtenyt kilpasille – väittelemään “super-julistajien” kanssa. Paavali opetti ja kehoitti seurakuntalaisia rohkeasti ja lämmöllä. Pentti Keisasen luento oli kerrassaan upea. Sitä kuunteli mielenkiinnolla kaikki, sen aisti.
Launeen miestenpiirillä on kummilapsi Golumbiassa. Veijo Vierumäki luki kummeille osoitetun kirjeen. Samalla Veijo ilmoitti, että Launeen miehet ryhtyvät auttamaan Ukrainassa tarvitsevia.
Esa Hietanivan alkuhartauden teksti:
Rakkaus ja anteeksi anto ovat kaksi suurta sanaa, mutta ihmiselle niin vaikeaa ja jopa mahdotonta. Avioliitossa elävät
sen ainakin tietävät. On nimittäin niin, että Jumalakaan, saati sitten ihminen ei voi rakastaa
sellaista, jolle ei anna anteeksi. Emme voi ottaa vastaan rakkautta tai edes uskoa
rakkauden olemassaoloon, jos emme usko anteeksiantoon. Emme kykene rakastamaan
ketään, kenelle emme anna anteeksi. Armollisuus ja armahdus kulkee aina rakkauden
edellä. Puhe rakkaudesta on tyhjää sanojen helinää, sillä rakkaus on aina teko.
Rakkauden vastakohta on syyttäminen ja syytös. Se on myös saatanan päätehtävä. Häntä
kuunnellen astumme ansaan: katkeruuteen ja vihaan.
Sieltä meidät nostaa vain Jumala evankeliumin voimallaan. Tuon voiman nimi on armo
Toinen asia, minkä usko, meille antaa on, että kuolemamme sitten kun se tulee on
anteeksiantamuksen suuri paikka. Tulemme Jumalan armahduksen alle mutta emme saisi
luottaa liiaksi ryövärin armoon. Elämämme on meille sitäkin varten että ymmärrämme
tilamme.. Se on myös juuri se veren voima, mistä kirkon virsissäkin veisataan. Jeesuksen
sovitustyön ja hänen veren tähden saamme anteeksi kuten meille ehtoollisessakin
todistetaan, Jeesuksen rakkauden ja anteeksiantamuksen todistus annettiin ristillä. Me
todistamme rakkautemme aitouden ja anteeksiantamuksen syvyyden uskomalla Jumalaan
armoon ja oman syntisyytemme tunnustamiseen..
Niin kauan kuin riipumme kiinni Jeesuksessa ja Jeesus meissä, niin kauan voimme olla
valmiita kuolemaankin ja elämään turvallisin mielin. Elämämme tärkein ja lopullinen
päämäärä on taivaan kirkkaus.
Jumalan valtakunnan todellisuutta saamme kokea jo eläessäni. Parhaita säteitä taivaasta
olette te, rakkaat ystäväni, joiden kanssa saan kokea yhteistä uskoa ja armon todellisuutta
täällä yhdessä toimessamme miestenpiirissä- Samoin tämä seurakuntayhteys ja
seurakunnan Jumalan sanan julistus on sitä samaa. Ristikin täällä kirkossa todistaa samaa
Syntini ja rikkomukseni eivät estä pelastumista, taivaaseen pääsyä, vaan päinvastoin,
niiden tähden löydän oikean tien sinne. Vain anteeksisaaminen antaa mahdollisuuden
kohdata itseni sellaisena kuin olen. Totuus minusta ilman ristiinnaulitun Jeesuksen
läsnäoloa on kova pala nieltäväksi. Ylpeä ja ylimielinen, omasta
mielestämme viisas ja kaikkitietävä, sellaisiahan me usein olemme.
Pelastuksesta voi olla huoleton silloin kun se on Jeesuksen ja ristillä tapahtuneen
sovituksen varassa. Mitkä siis ovat huoleni ja murheeni nyt? Toinen ihminen,
seurakuntalainen ja lähimmäisen siis sinä ystäväni ja kuulijani ja toki minä itse. Tahtoisin
huutaa niin lujaa, että se kuuluisi Päijät-Hämeen maakunnan peräkorven pienimmän
mökin takimmaiseen kammariin nämä apostoli Paavalin sanat: Roomalaiskirjeen 9
luvussa: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se, että Jumala
armahtaa.” Ääneni ei sinne kanna, mutta sinulle, joka nyt kuuntelet, voin nyt sanoa ja
vakuuttaa Jumalan sanat Jesajan kirjasta luku 43: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”
Raamattu opettaa, että kukaan ei voi olla kristitty, jos ei usko. Toisaalta jokainen, joka
huutaa avuksi Jeesusta on kristitty, sillä kukaan ei huuda avuksi sellaista, johon ei usko.
Esa Hietaniva
